Päiväretki Suvannon kylässä

Suvannon kylä on idyllinen läppilainen jokivarsikylä, joka sijaitsee Pelkosenniemellä. Sen miljöö tuo mieleen vanhaa lappilaista maalaisromantiikkaa niittyineen ja rakennuskanta on peräisin suurimmilta osin 1800- luvun ja 1900-luvun vaihteesta.

Kylä säästyi sodan tuhoilta ja osin sodanjälkeiseltä uudisrakentamiselta. Kylä valittiin Lapin kauneimmaksi kyläksi v.1987. Nykyään kylässä asustaa n.30 asukasta ja se toimii myös matkailukohteena.

Vanha koulurakennus

Kylän rakennukset ovat kauniita hirsitaloja ja tuovat mukavasti mieleen kuvan entisajoista ja maaseudun rauhasta.

Kylä näyttäytyy hienona myös tois'puolt jokkee kuvattuna. Myös tulvaniitty avautuu kauniina takaa siintävine tuntureineen.

Nykyään kylään johtaa 1990 valmistunut silta. Aiemmin sillan virkaa toimitti lossi.

"Kylän koirat" toivottivat vierailijat tervetulleiksi aitoon pystykorvamaiseen tyyliin todellisella sarjahaukulla. Myös "Petteri" oli tarkastamassa, keitä oli saapunut reviirilleen.

Omat koiruudet olivat tietenkin matkassa mukana ja nauttivat rauhaisasta ilmapiiristä, sekä hiljaisuuden rikkoneesta virkaveljiensä toivotuksista.

Tokihan myös kasvustoa piti kuvata, kun niittyisällä alueella olimme.

Mukavan seesteinen päiväretki Suvannon kylään, jonka tunnelmallinen ilmapiiri houkuttelee käymään yhä uudestaan ja uudestaan nauttimaan todellisesta luonnonrauhasta kauniine maisemineen.

Pyhän suolla kuvaamassa

Pyöreälehtikihokki, joka on yksi kolmesta massamme esiintyvästä kihokkilajista, oli tarkoitus löytää kameran etsimeen ja löytyihän se. Se on lihansyöjäkasvi, joka kasvaa 5-20cm pituuteen. Sitä esiintyy lähinnä soilla. Hilpeän näköinen kasvi, joka tuo mieleen "triffidien kapinan".

Myös erilaisia hyönteisiä oli seuranamme.

 Suopursu on erityisen kaunis kasvi. Myös ylivuotiseen karpaloon kamera eksyi.

 Keltavästäräkkejä oli myös seuranamme. Ne seurailivat touhujamme aktiivisesti.       Ruokailupuuhissa tuntuivat olevan.

 Hienoja maisemia ja mukava ilta suolla viettäen kaikenlaisten hönttisten   syötävänä.

 Pois lähtiessä pikkukuovi vielä tervehti kaukaa puunlatvasta, juuri ja juuri kameran   kantaman päästä.

Kesäkuu alkoi paimennuksella Länsi-Lapissa

                                           Intoa riitti heti alusta alkaen.

Myös muut olivat kiinnostuneita siitä, mitä paimennuksessa oli kulloinkin meneillään.

Neljän päivän ikäinen poronvasa Orvokki taasen ihmetteli maailman menoa ja lepäili tyytyväisenä.

Itsekin pääsin tekemään tuttavuutta Orvokin kanssa. Se kysyi heti ensimmäiseksi, olisiko maitoa tarjolla.

Koiruutemme osaa olla lempeä paimennettaviaan kohtaan. Se ei juurikaan turhia rallattele, vaan keskittyy kuuliaisesti työhönsä.

Välillä käytiin neuvonpitoa. Koiramme Tilkokin avasi sanaisan arkkunsa. Se ilmeisesti oli asiasta omaa mieltänsä.

Erikoisen näköinen mönkkärikuljettajakin oli saapunut paikalle.

Eihän maalaismiljöö olisi maalaismiljöö, jollei siellä joku häärisi kukkona tunkiolla. Tämä kukko olikin erityisen komea ja kiekukin kaikui komeasti.

Neljä- ja puolikuukatinen Lapinkoiratytönalku oli myös tarmokkaana mukana touhussa ja osoitti jo paimennustaipumusta nuoresta iästään huolimatta. 

Kaiken kaikkiaan taas mukava ja antoisa paimennusreissu takana. Hieno ja palkitseva harrastus itselle. Hyvää sekä nautinnollista tekemistä koiralle, mikä toimii lähtökohtana meidän paimennusharrastuksellemme.